TorstiLuotonen

Palloilua

 

 

Olen pitänyt puolentoista viikon taukoa pallopeleistä satunnaisia eteen putkahtaneita klippejä lukuunottamatta, olo on yllättävän hyvä.

 

Rugbymatsin voi aina korvata lukemisella tai elokuvalla ja jalkapallon sijaan kuunnella poliittisia podcasteja tai äänikirjaa. Lyhyen kokeilujakson perusteella vieroitusoireita tai yleistä elämän huononemista ei moisesta seurannut. Jokaista hetkeä, ei tarvitse täyttää pomppivan pallon katsomisella.

 

Ensi viikonloppuna kuitenkin saavat elokuvat ja politiikka jäädä hetkeksi sivuun, rugbyn eurocupit jatkuvat. Monta herkullista rymistelyä näköpiirissä eikä maailmasta löydy montaa parempaa ajanvietettä niitä syrjäyttämään.

 

Munsterin ja Toulonin keskinäinen lauantai-iltapäiväksi sovittu kiista on ollut jo pitkään loppuunmyyty ja lisätty monen lajista pitävän kalenteriin katsottavien pelien joukkoon. 

Scarlets tavoittelee maanosan arvokkainta pyttyä viimevuotisen liigamestaruuden jatkoksi tosissaan ja mikä ettei, joukkue on ollut pari viime vuotta kiinnostavinta mitä  rugbyunionilla on ollut tarjota, ensin punaisten pitää kuitenkin raivata kotistadionilla Walesissa kannun tieltä kivikova Stade Rochelais.

Ikikakkonen Clermont sai pahasti pataansa viime viikonloppuna Ranskan liigassa mutta sama tuskin toistuu lauantaina Racingin astuessa kentän toiselle puolelle.

 

Challenge Cupissa on meille perjantaina tarjolla kaksi kiinnostavaa koitosta, hyvässä vedossa oleva Newcastle kohtaa ranskalaisen Briven ja tähtisikermä Paloise isännöi entistä eurooppalaista suurseuraa Stade Francaisia.

 

Vanha kunnon Aglo-Welsh Cup päätetään perjantaina loppuottelussa Bathin ja Exeterin välillä,  vaikka moni onkin jupissut koko kisan järkevyyttä finaali taatusti kiinnostaa monia. 

 

Rugbypalloja lentelee ilmaan muuallakin - Super-rugby on täydessä vauhdissa ja kotimainen kausi lähestyy uhkaavasti. Pelaajia siirtyilee seuroista toisiin ja uusi tähtiä syntyy.

 

Suomen miesten rugbymaajoukkue kävi Gibraltarilla keräämässä tärkeitä peliminuutteja, isännät olivat kuitenkin pihejä pisteiden suhteen ja veivät lopulta pelin selvin lukemin. 

 

Eddie Jones teki paikallisille urheilutoimittajille suuren palveluksen ja hävisi kaksi kertaa.

Sixnations-turnaus meni ihastuttavan huonosti ja päävalmentajaa saa siis taas lyödä kuin vierasta sikaa. 

Britit tuntuvat  rakastavan joskus tappioita enemmän kuin voittoja, samaa on virheellisesti väitetty mielestäni myös suomalaisista, mutta sumuisten saarten urheilusivut elävät selkäsaunoista ja repivät viimeisetkin kitkerät pisarat jokaisesta tappiosta.

 Ennen vuoden 2003 MM-kisoja äänekkäimpien kriitikoiden mielestä päävalmentaja Clive Woodward oli katastrofaalisen huono, mikään ei oikein ollut maajoukkueessa kohdallaan, no sitä seurasi sitten maan ainoa maailmanmestaruus.

Aateloitu ja juhlittu surkimus astui sivuun kirvelevien tappioiden jälkeen keväällä 2004 (Ranska ja Irlanti) ja tilalle tuli Andy Robinson jonka johdolla hävittiin vielä enemmän ja se oli ihan päivänselvää maan asiantuntijoiden mielestä koska hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä miten Englannin pitäisi pelata. Seuraavaksi puikkoihin hyppäsi Robinsonin entinen apuvalmentaja Brian Ashton joka ensitöikseen voitti Calcutta cupin mutta hävisi sitten heti historiallisen maaottelun Croke Parkilla Irlannille murskalukemin 43-13. Englanti hävisikin sitten oikein urakalla Ashtonin alaisuudessa ja surkeutta kesti siihen asti kun otettiin monen mielestä liian kokematon Martin Johnson maajoukkueen ruoriin. Maajoukkueen ja Leicester Tigersin entinen kapteeni, joka oli voittamassa maailmanmestaruutta, suuri johtaja kentällä ”maailman likaisin kapteeni” jotkut eteläafrikkalaiset moittivat, mutta kuitenkin - legenda.

Martin kohtasi kritiikkiä, voitti ja hävisi ja lopulta astui syrjään

 Kotikisat lähestyivät ja liitto teki monen mielestä kamalan virheen nimittämällä väliaikaisen aivan liian kokemattoman ja melkein kaikissa mahdollisissa asioissa väärässä olleen Stuart Lancasterin peräsimeen. Junnuvalmentaja ja opettaja puhui arvostelijoiden mielestä pehmoisia pelaamisesta ilman paineita ja kaikkea muuta höhlää. Onneksi lopulta kaikki menikin Englannilta kotikisoissa ihan päin mäntyä ja kiusankappaleesta päästiin eroon. Nyt muuten sama mies tekee hurjaa tulosta Irlannissa Leinsterin kanssa. 

Eddie Jones on ulkopuolinen, ärsyttävä ja ylimielinen (joidenkin mielestä), nyt itku pitkästä sopimuksesta on siis päässyt valloilleen. Eddie on osa historiaa.

 

 

Urheilu on viihdettä ja se tietenkin kilpailee ajasta kaiken muun vastaavan kanssa. Taidan ottaa hieman rennommin vastaisuudessa rugbystriimien ja vastaavien kanssa. HJK:n peli paikan päällä voittaa kuukauden Viasatin futikset kirkkaasti ja rugbymatsi kentällä tai sen laidalla ravitsee paitsi kehoa myös mieltä monen ruudun edessä vietetyn tunnin verran.  Olenhan jo vanha mies.

Lopuksi Diegon runoilua pallon kanssa:https://

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Puheenaiheeseen liittyvää

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset